Aikaa ollaan kulutettu uimalla, lenkkeilemällä, pyöräilemällä ja makaamalla pihalla.
Kaverikoirailu sentään kerettiin aloittaa ennen KK toiminnan jäämistä kesätauolle ja se oli kyllä niin hauskaa ja innostavaa, että sitä jaksaisin touhuta vaikka mikään muu ei kiinnostakaan. Gorakin oli keikallaan niin elementissään 💚
Seuraava keikka onkin sitten elokuussa, kun menemme Hämeenlinnaan elomessuille rapsuteltavaksi, maltan tuskin odottaa : )
Treenattu ei siis olla. Ei ainakaan siinä määrin ja sillä tasolla kun olisi pitänyt. Kaksi eri tokokoettakin on jo ollut ja mennyt, enkä tehnyt elettäkään ilmoittaakseni meitä sinne vaikka niin oli talvella suuret suunnitelmat. Olen viime aikoina paljon pohtinut tavoitteitani ja sitä haluanko enää edes käydä kokeissa ja harrastaa tavoitteellisesti. Sitä entistä intoa ja poltetta lajiin ei ole näkynyt eikä kuulunut, joten ei kai ole mitään järkeä jatkaa jos homma on kuin suossa tarpoisi...
Toissapäivänä lopulta raahauduin treenaamaan ihan oikeasti, oikein asiaan kuuluvan treenisuunnitelman kera. Lähteminen ärsytti, mutta kyllä se tuttu pieni into sieltä jostain nousi, kun huomasin Goran osaavan ja kun näki kuinka innoissaan se oli päästessään hommiin.
Kotona mietin pari tuntia ja ilmoitin meidät kokeeseen. Samantien, kun ilmo lähti innostuin ihan tuhottomasti. Minä joka jännitän kokeita/näyttelyitä/ihan kaikkea, en malttaisi odottaa koepäivää 😁 Treenisuunnitelmaa olen värkkäillyt ja mieli on rennon innostunut. Tavoite on, että vuoden loppuun mennessä voidaan Goran nimen eteen liittää TK2. Katsotaan kuinka meitin käypi.
Hemuli ainakin nauttii kesästä!
