torstai 24. huhtikuuta 2014

Pörröpainit

Pikku-pörrö ja Iso-pörrö ne jaksavat vääntää :)




Ja sitten on tukka sekaisin ja hikihatussa 

Muut osaavat ottaa rennosti.
Kuka pesisi Hemulin nenän?


Vuohenputkea, NAM ,NAM!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Töppösten kuulumiset

Puput voivat hyvin ja paksusti.
Unski on selvästi kerännyt "pientä" vararavintoa itseensä kun talven ajan kanit ovat olleet vapaalla ruokinnalla. Nyt alkaa sitten herralla kuntokuuri ja ravintoakin aletaan vähän säännöstelemään, kun ilmat ovat lämmenneet.
Esteri on kyllä kuosissa. Rouva on oikein sutjakassa kunnossa, mutta se onkin talven aikana kuluttanutkin jotakin. Pääosin ulkona on talvella näkynyt Esteri pomppimassa, kun Unski on mököttänyt pesäluolassa. Luolassa, todellakin luolassa... Pupuillahan siis on mahdollisuus kaksiosaiseen sisätilaan jossa toinen osa on lämmitetty +5 asteiseksi ja toinen on hiukan viileämpi. Pömpeli on täynnä pahnoja joihin kaivautua. Kanit eivät ole vissiin sisällä käyneetkään. Eivät koko talvena. Ne asuivat koko talven kaivamassaan luolassa. No pääasia, että pariskunta oli tyytyväisiä ja hyvin tarkeni. Lykkäsin niille kyllä RUTI-Rexiä luolan suusta sisälle ja sinne ne oli pesään kuljetettu. Kovin näytti herrasväellä olleen viihtyisä koti, kun sitä pääsin toisesta sisäänkäynnistä tässä kevään tullen kurkistamaan.

Pupulan kevätsiivous on nyt tehty ja kannoin pihatien kuusista karsimamme oksat tarhaan. Oksista värkätty maja oli menestys ja siellä nuo nyt näyttävät päikkärinsäkin köllivän  :)
Laajennussuunnitelmia ja mittauksia tehtiin ja tämän kevään/kesän aikana tarhaa laajennetaan niin, että kokonaispinta-ala tulee olemaan noin 60 neliötä. Eiköhän se ole riittävä kahdelle kanille.

Nyt on meneillään Unskilla aivan hillitön karvanlähtö. Ahkerasti olen sitä harjaillut, etteivät pupuset vain saa suolitukosta. Tarhassa käykin senpäiväinen sutina, kun pikkulinnut käy noukkimassa harjaamani ja irronneet karvat maasta pesäänsä.
Ensimmäiset vihreät herkutkin on jo saatu pihasta kerättyä :)






sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Aurinkoinen, lämmin Pääsiäispäivä

Tänään ollaan oltu koko päivä ulkona. Vähän tehty hommia, mutta pääosin vain nautiskeltu kauniista päivästä. Pikkumustakin nukkui päikkärit kuusiaidan varjossa.
Päivän paras saavutus oli ehdottomasti uusi istuinosa tarhan soffaan! Kohta hiippailenkin koirien kanssa ulos ja istahdan soffalle kuuntelemaan yön ääniä <3

Aurinkoa maassa ja taivaalla 

Pörröt jaksoivat leikkiä kun taas....

...Hemuli keskittyi metsästämään kärpäsiä.



Hei me lennetään!


Osa koiratarhasta


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Myrskyisät treenit

Ollaan vaan olla möllötelty viimeiset 1,5 viikkoa tokotouhujen osalta. Ihan tarkoituksellisesti oikeastaan. Ollaan keskitytty mukavaan yhdessäoloon ja leikkimiseen yhdessä.
Eilen sitten jälleen aktivoiduttiin ja voi hitsinpimpulat että oli hauskaa. Edes tuolla myrskyssä lentävät kuivat lehdet, joita Goran täytyy saada aina "vapaa-ajallaan" jahdata, ei vieneet pennun huomiota pois minusta.
Kontaktia, istumista, maahanmenoa ja luoksetuloa eilisen päivän aikana ehdittiin treenailla.
Kontakti on todella hyvällä mallillaan. Kontakti pidetään liikkeessä ja kun kääntyilen tulee Gora "perässä" ja hakee kontaktia. Palkkaakin jaksetaan odottaa silmiin napittamalla jo hyvä tovi.
Istumiseen ollaan lisätty hiukan kestoa. Istu-> joitakin sekuntteja -> palkka. Maahan Gora menee nopeasti kopsahtaen ja käsiavustetta olen pystynyt häivyttämään jo ihan mukavasti. Ihan parin-kolmen sekunnin kestoa olen tähänkin ottanut mukaan. Varovasti kuitenkin edetään noiden kestojen kanssa, ettei pentunen pääse 1. kyllästymään ja 2. nousemaan omin lupinensa. Luoksetulossa edelleen hion tiivistä ja suoraa eteentuloa. Kovin kovasti ei olla tuota luoksetuloa hinkattukaan :)

Näyttelyseisomistakin ollaan harjoiteltu ja se menee, noh... Sanotaankos niin, että ensimmäistä Match Showta odotellessa, kannattaa tulla paikalle mikäli haluaa piristystä päivään ;)
Vähän siis ollaan hakusessa ja meidän molempien motivaatio siihen touhuun on hiukka hukassa. Täytyy aktivoitua ettei nyt sinne mätsäriin mennä vain pelleilemään :)

Toisilla rokotuksilla käytiin myöskin eilen. "Kaupunkikävely" sujuu jo kuin vanhalta tekijältä, mutta... Suuri mutta :D Ihmiset! Kaikki ihanaakin ihanammat ihmiset, niitä ei vain pysty mitenkään ohittamaan. Eikä edes päästä ohittamaan, kun myöskään ne ihmiset ei pysty ohittamaan meitä. Jokaista tyyppiä Gora menee pyllypyörien vastaan - ja vastaantulijat (suurinosa) on myyty. Meinattiin myöhästyä rokotuksilta, kun mennessä meitä tuli vastaan pieni koulutyttöjen ryhmä... No senhän arvaa kuinka siinä kävi :)

Autossakaan ei tullut enää huono-olo, joten senkin suhteen ollaan voitonpuolella.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sairaspäivän riehulit auringossa

Meillä jyllää vatsapöpö joten en uskaltanut lähteä ajamaan treeneihin, enkä pahemmin lenkillekään ;)
Osa kuvista on jälleen jaettu linkin taakse.
Ja laatu ei taas päätä huimaa...

"Voisitkohan päästää hännästäni irti? Jooko, kiitos."

Zombiekoira

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Mistä tietää, että on aika mennä pesulle?

Kun pussuttelujen jälkeen saat kaivaa hiekkaa hampaidesi välistä...
Kun koiran ravistellessa ilmaan nousee pölypilvi...
Kun nukkumanurkkauksen valkoinen seinä muuttaa väriään...

Riehuminen metsässä sekä pihalla hiekassa ja mudassa on tehnyt tehtävänsä.
Mars suihkuun!






perjantai 11. huhtikuuta 2014

Retkuilua

Keskiviikkona käytiin koko porukan voimin Komiolla eväsretkellä ja eilen pienemällä porukalla Aulangolla sorsia syöttämässä.

Komion reissu nyt oli kun mikä tahansa metsäretki, mutta Aulangon reissu otettiin oppituntina. "Maalainen kaupungissa", oli näet ihan sellaistakin hienoutta tassujen alla kuin asfaltti ja koiriakin tuli vastaan :)

Automatkustus menee selkeästi kokoajan paremmin ja paremmin. Ei se edelleenkään lempparia Goran mielestä ole, mutta niitä hillittömiä kuolajojoja ei enää tavata eikä päivän ruokalistaa pysty enää lukemaan häkin pohjalta. Aulangolta lähdettäessä Gora jopa itse käveli auton viereen, tähän saakka on pistänyt liinat kiinni kun on tajunnut, että joutuu autoon, ja häkkiin nostettaessa suostui makupalojakin mutustelemaan. Aikaisemmin Gora ei ole suostunut syömään sikaosastolla yhtään mitään, vaikka ihan harjoitusmielessä olen minimiestä tuossa pihalla konttiin nostellut ja namuja tarjoillut.

Itse köpöttely oli jänskää. Paaaljon uusia hajuja, nähtävää ja kuultavaa (Puolustusvoimien sivujen mukaan Hätilässä oli Panssariprikaatin ampumaharjoitukset). Jyskeestä tuo ei näyttänyt korvaansa lotkauttavan. Koirat ohitettiin kiinnostuneena, mutta rauhallisesti. Vähän olisi mieli tehnyt mennä sanomaan "MOI", mutta "täällä"- kutsulla kiinnitti huomionsa minuun - ja eikun namia naamaan :)
Sorsistakaan tuo ei ottanut mitään kierroksia vaikka jotkut tyypit kapusivat lammesta maalle ja köpöttelivät parhaimmillaan parin metrin päässä pennusta. Gora vain istuskeli ja ihmetteli kaakattajia.

Hihnakulkeminen ylipäätään on jo (vielä, murkkuilukokeiluja odotellessa) melkoisen mallikelpoista, tosin systerin ja veikan ollessa mukana oppi unohtuu ja varsinkin Hildaa täytyy näykkiä poskesta ja roikkua hihnassa. Yksin kulkemista me ollaan  kyllä käyty ahkerasti treenaamassa tuossa läheisellä hiekkatiellä joka kulkee kantatien viertä (autoja menee paljon ja lujaa). Eniten suustani kuultu lause viimeisen viikon aikana on selkeästi ollut "Väärä puoli".
Meillä koirat kulkevat hihnassa minun vasemmalla puolellani, aina. Meidän hihna"lenkit" on pääosin vain siirtymistä paikasta A paikkaan B jossa sitten rallatellaan, eikä silloin hihnassa tarpeiden teon lisäksi juosta hajujen perässä ja haahuilla ees-taas. Poikkeuksena sitten "mielenvirkistys-kävelyt", kuten tuo Aulangon reissu, mutta silloinkaan ei hihnassa poukkoilla.
Sen sijaan, että fiksuna olisin opettanut koirilleni oikean ja vasemman olen ottanut käyttöön (älkää kysykö miksi) tuon ääreist typerän väärä puoli-käskyn. Väärä puoli hihkaistaan silloin jos, koiruus yrittää etu- tai takakautta koukata tien oikeaan reunaa. Ja sitten jos sinne oikeaan reunaan ihan oikeasti pitää kaikkien siirtyä, niin se on sitten käsimerkein varustettu "tännepäin". Monimutkaista, mutta tapojaan kuuden koiran jälkeen on ollut kovin vaikeaa lähteä muuttamaan :)

Leivän loppuminen oli ihan persiistä :)

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kesäsuunnitelmia, painia ja naudan sisäfilepihviä

Viikonloppu on sujunut ulkoillen, hurvitellen ja pihviä paistellen.

Ei ole köyhänmiehen harrastus tämä koiraharrastus kun palkkanamina piffiä tarjoillaan. Henkilökunta saakin sitten tyytyä makaronilaatikkoon.
Todellisuudessa pakastimessa on taannoisten sähkökatkojen jäljiltä maannut kunnon köntsä naudanlihaa, joka ehti niin sopivasti sulaa katkon aikana, ettei sitä enää uskaltanut itse syödä (eikä ehditty, kun pakastimessa oli ihan mukavasti muutakin evästä mutusteltavaksi). Ei sitä kuitenkaan poiskaan raaskinut heittää, joten vihdoin kaivoin sen esiin ja paistelin siitä sellaiset palkkanamit, että ei pitäisi olla koirilla valittamista tarjoilujen laadusta. Voissa paistettu mediumiksi, Tuomon kirotessa vieressä kuivaa leipää mumeltaen.
Ei ole helppoa olla hullun koiranaisen aviomies.

Kevät on tullut ihan tosissaan ja toivottavasti myös jäädäkseen. Peipot laulavat ja krookukset kukkivat. Ainakin vielä toistaiseksi kukkivat, kovin on reppanoilla rankka elämä, koirat talloo ja nuori neiti 2vee repii ressukoita sipuleineen maasta ylös. Minä sitten yritän istutella niitä takaisin ja karjua koiria muualle ravittamaan.
Ulkona ollaan vietetty tuntitolkulla ailkaa reippailen, palloa pelaten ja päättömästi vain juosten. Minä olen taas keskittynyt enemmän seisomaan kameran takana ja kuvaamaan välistä jotain muutakin kuin koiria. Mm. niitä nuupahtaneita krookuksia...

Kesäsuunnitelmat ovat täydessä touhussa ja noiden normaalien päiväreissujen lisäksi on suunnitelmissa tehdä elokuussa reissu Helvetinjärven kansallispuistoon. Ensin ajatuksissani oli lähteä reissuun yksin koirien kanssa, mutta sain houkuteltua mukaani siskoni (tosin eipä siihen tarvinnut juuri energiaa käyttää). Lapset ja pentukoirat saavat jäädä isäntien hoitoon siksi aikaa. Reissusta on tarkoitus tulla kahden päivän taaperrus, eli yhden yön olemme reissunpäällä. Juuri pidemmäksi aikaa minä en täältä kotoa vielä voi irrotakaan.
Jänskää! Vielä on hiukan hakusessa koirakokoonpano, kumpi  lähtee mukaan Hemuli vai neiti Hiltunen. Molemmat koirat + minä+ siskoni + siskon koira emme mahdu 2 hengen telttaan, joten toisen on jäätävä kotio. Jos haluamme, että teltta on pystyssä vielä aamullakin olisi järkevä valita mukaan Hilda, mutta toisaalta taas Hilda on taas sen verran täpäkkä tyttö, että se, minä ja lauman ulkopuolinen koira tiiviisti samassa teltassa ei ehkä ole toimivin yhdistelmä... Toisaalta voisin opettaa neidin nukkumaan absidissa, jolloin törmäyskurssille ei jouduta. No, tätä ehtii pohtia.

Hurvittelemassa käytiin Hyvinkäällä Tivoli Seiterän kutsuvieras tapahtumassa ja Gora lähti mukaan. Lähinnä kuitenkin vain autoajelulle, kun tuo autossa matkustus pistää edelleen kuolan valumaan aivan valtoimenaan. Joka kerta kohtuu pienenkin matkan jälkeen on jätkän suupielissä roikkunut sellaiset jojot, että jopa Hemppa on kateudesta vihreänä. Vaan nytpä perille päästyämme ei ollut jojoja! Kuolannut Gora kyllä oli, mutta selvästi ollaan jo menossa parempaan suuntaa. :)


Mistä tuo pentu on saanut päähänsä alkaa pullikoimaan tuota kynsien leikkuuta vastaan?? Ikinä en ole sitä suoneen saakka leikannut eikä se ikinä ole pullikoimalla päässyt mistään tilanteesta pois. Niin vain saatiin tänäänkin käydä pienimuotoinen palaveri siitä että leikataanko vaiko eikö. No leikattiinhan ne, lopulta. Kun olin saanut "nujerrettua vastarinnan" makoili tyyppi aivan rauhassa kyljellään toimenpiteen ajan. Omituinen vänkääjä ;)

No näyttelyseisominen sitten... Toko-seisomisen kanssa olen pienimuotoisesti vaivannut päätäni kun ei toimi niin ei toimi, minun tyylini opettaa siis, tai lähinnä taas vaivaa itseluottamuspula ja pelkään ryssiväni koko homman. Mutta huomenna saamme siihen ihan kädestäpitäen oppia joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Näyttelytouhuja varten olen alkanut pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan. Näyttelyhihna on ostettu. Vähän se tuntuu vempulalta, mutta treenaillaan nyt tuolla. Seisotuksen kanssa yritin edetä niin koiraystävällisesti kuin vain suinkin mahdollista, mutta homma ei edennyt senttiäkään. Tänään sain sitten taas Kaimion Pennun kasvatus-oppaalta makkarin kirjahyllystä pahaa silmää, kun yksin kertaisesti vain pakotin jätkän seisomaan. Joka kerta kun persus oli iskeytymässä penkkiin siinä pihviä popsiessa  niin tylysti nosti herran takaisin neljälle jalalle. Ja tuo tyyli jopa toimi, joten lopputulemana herra seisoi, mussutti tyytyväisenä herkkujaan ja sain jopa jalkoja siirrellä.
Kyllä kannatti yrittää tätäkin asiaa vääntää päivätolkulla keinoilla jotka eivät toimineet.

Surulliset krookukset

Ruusukin on jo herännyt

Sireeni pulleana

Ei ole kuvaaja juonut "naista vahvempaa" vaikka kuva onkin näin vino :)

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Lapset ne leikkiä lyö...


Käymme yhdessä ain...
...käymme aina rinnakain...

Nimmarini alla linkki, jos joku ei huomannut, josta pääsee katsomaan postauksen loppuu. Kuvia tuli nin paljon, etten viitsinyt niitä tähän etusivulle läväyttää kun oma koneeni ainakin hidastui huomattavasti.

Honeymoon ohi

On se sittenkin ihan oikea koiranpentu. Välillä olen jo pohtinut, että Maritta on myynyt meille jonkun täydelliseksi ohjelmoidun robottipennun joka vain heiluttaa peppua ja tekee kaiken mitä pyydetään ;) Ei sillä, että olisin valittanut!

Nyt on alkanut olemaan ilmassa pentumaista lälläslää ja aina kannattaa yrittää- meininkiä.
Ulkoa ei välttämättä tullakaan ensimmäisestä kutsusta sisälle, vaan jäädään lällättelemään oven eteen "tule hakemaan jos saat kiinni" meiningillä. No en tasan tarkkaan tule! Ovi napataan kiinni ja sisään pääsee sitten kun pääsee. Sitten istutaan oven takana itkemässä, kun yksin tuolla tavalla ulos hyljättiin. Ja hirveä pennunrääkkääjä omistaja antaa herran mietiskellä ulkona itsekseen itkien, että kannattaako sisään tulla silloin kun pyydetään vaiko eikö. Lopulta kun ovi avataan niin sisälle tullaan hippulat vinkuen. Kunnes taas päivän-parin päästä kokeillaan onneaan.

Kynsien leikkuuta vastaan kannattaa myös (yrittää!) taistella vetämällä tassuaan pois kädestäni.

Pentukoulussa ei enää olekaan päivänselvää, että herra vain istuisi ja tuijottaisi minua. Kyllä se edelleen täysillä tekee, mitä nyt sitten tehdäänkään ja tulee itse myös kontaktilla pyytämään että puuhattaisiinko jotakin (jotta saisin herkkuja), mutta kiinnittää selkeästi enemmän huomiota muihin pentuihin.

Ruokaa on odotettu tähän saakka istuen ja silmiin tuijottaen, kunnes saadaan lupa mennä kupille. Nyt Gora on kerran tai kaksi kokeillut onneaan ja yrittänyt vain suoraan ryysätä kupille. Kuin myös ulos yritetään välillä rynniä karmit kaulassa, vaikka tähän saakka on istuttu ja odotettu lupaa mennä ulos. Tämän suhteen olen erityisen tarkka, koska yleensä tyrkkään tuon isomman muksun ensin pihalle ja vauvan vaunuihin ja jos sinne sitten (Goran kasvettua) ryysää pahemmin eteensä katsomatta yhteensä noin 120 kiloa koiraa niin edessä seisovista mukuloista ei ole jäljellä kuin märkä läntti.

Minimies kokeilee onneaan myös Hildan ja Hempan suhteen mm. nipistelemällä näitä takapuolesta. Kumpikaan ei tätä erityisesti arvosta ja kun ne rähähtävät pennulle tämä sen sijaan, että lopettaisi moisen toiminnan ja siirtyisi nöyränä takavasemmalle, alkaakin räkyttää vastaan ja härppiä kovemmin. Hemuli luikkii tässä vaiheessa itse meikäläisen helmoihin turvaan ja minä saan sitten häätää pikkupirun teroittelemaan hampaitaan johonkin muualle. Hilda myös siirtyy pois pennun luota, mutta herra piraijapa menee perässä. Sitä päivää odotellessa, että Hilda sanoo sille että NYT loppu, ihan aikuisten oikeasti. Mikäli se nyt koskaan sanoo. Hildasta on nimittäin hormonihöyryjensä tasaannuttua kuoriutunut oikea Vuoden Isosisko jolla näyttää pinnaa riittävän pennun suhteen.

Voi voi, ei ole kukaan vielä Goralle kertonut kuinka kovapäisen omistajan hoteisiin se ressukka onkaan joutunut. Ja kuinka tämä täti jaksaa sulkea sitä ovea ryysivän pennun nenän edestä vaikka 150 kertaa (onneksi kuitenkaan ei ole ollut tarvis) kunnes ovesta kuljetaan asiallisesti ja kuinka tätä ei voisi mitkään lälläsläät vähempää kiinnostaa. Huonosti menee pienellä miehellä :(