Suohirwiö

Aamupäivällä tehtiin pikkumustan kanssa parin tunnin metsä-/suoretki. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli tuiversi, mutta ei haitannut pätkääkään. Päinvastoin :)

Ihanan rentouttavaa oli kuljeskella ihan kahden. Gora kun on niin kiltti ja tottelevainen, eikä lainkaan kiinnostunut minkään sortin luonnonelukoista (niin kuin nämä kaksi muuta), sitä siis uskaltaa pitää irti kaikkialla eikä tarvitse pelätä että se singahtaisi jonkun elukan perään (Hemppa) tai että itse täytyisi olla kokoajan varuillaan jotta ehtii käskyttää koiraa ennen kun perävalot vilahtaa (Hilda). Tänään tuolla lammenrannalla tämä nähtiin oikein käytännössä, kun Rantasipin  poikanen singahti polun yli Goran nenän edestä kanervikkoon. Gora otti yhden askeleen linnun perään, mutta "Gora, tännepäin" pyynnöllä unohti koko tirpan ja tuli luokse. Kauniisti poika kulki muutenkin kokoajan minun lähettyvilläni. Tykkäänkin että koirat "luuhaa nilkoissa" kun ulkoilevat vapaana ja tiedän tasan tarkkaan missä menevät. Mikäli irtoavat liian kauksi, saati että poistuvat näköpiiristä niin joutuvat hihnaan alta aikayksikön. 

Alkumatkasta jaksoi Gora vetää suonlaidalla hirveää ravia, mutta yhden kerran kun molskahti vähän vetisempään kohtaan niin, että upposi sinne kylkiään myöden, niin alkoi ottaa hiukan rauhallisemmin. Taisi vähän väsähtääkin, kun sai tehdä kunnolla töitä, että sai itsensä sieltä ylös. 

Hiukkasen meinattiin eksyäkin, kun yhden pienen lammen, jonka meidän oli tarkoitus kiertää, olivat kaakkuri pariskunta vallannut. En uskaltanut mennä lähellekään lampea kun kauempaa näin toisen linnuista vedessä, etteivät vain meistä häiriintyisi. Olen antanut jostakin itseni ymmärtää, että pesälle palaaminen saattaa kestää hyvinkin kauan ja näillä ilmoilla se olisi kohtalokasta mahdollisille munille/poikasille. Niinpä jouduimme kiertämään lammen kunnolla suon kautta ja siellä silmäkkeitä väistellessämmä jouduimme hiukka harhaan. Pienestä päiväkävelystämme kehkeytyi, jälkeenpäin kartasta laskettuani, 7,5 km hikilenkki. No, hyvää liikuntaa meille molemmille. Ja löydettiinpä uusia lenkkireittejä.

Huomenna on edessä koiran pesu ja voisi vähän saksiakin taas heilutella. Ensimmäinen näyttelyhän meillä jo kolkuttelee nurkan takana, 20.7 Tampereen pentunäyttely. Mikäli tiistaina keskiviikkona ei taivaalta sada mummoja niin mennään hyvinkäälle mätsäriyleisöä naurattamaan :)

Antibiootti ja kuinka se kanille annetaan?

Kertokaapa se!

Muutama ilta takaperin huomasin pupulaan mennessäni, että Unski rohisee.
Eläinlääkäriin vei tie ja tuliaisena 10 päivän antibioottikuuri. Keuhkoputkentulehdus.
Herra on onneksi todella virkeä ja juoksentelee pitkin poikin, ruoka maistuu eikä minkään sortin eritteitä valu nenästä eikä silmistä.
Toivottavasti herra nyt toipuu antibiooteilla eikä tilanne nyt ainakaan pahene.
Hetihän mieleen hiipii epäilys pasteurellasta, mutta toivottavasti nyt kuitenkaan ei ole siitä kysymys.
Edellinen ranskishan siihen menetettiin.
Antibiootin antaminen on kyllä yhtä h*lvettiä. Uski ei nimittäin ole mikään sylipupu ja se on vakaasti sitä mieltä ettei hänen vapauttaan sovi tulla rajoittamaan. Voimaa tuollaisessa päälle 6 kiloisessa kanissa on kyllä ihan mukavasti.
Kovin eläinystävälliseltä tuo meidän lääkitsemistouhumme ei näytä kun tungen kanin polvieni väliin ja nappaan sitä kaksin käsin päästä kiinni ja Tuomo tunkee ruiskulla lääkettä kitusiin, mutta pääasia että lääke menee sinne minne kuuluukin. Ensimmäisillä kerroilla lääkettä oli enemmän minun päällä kuin Unskin suussa :)

Lääkitsemistouhujen välissä on sitten ehditty treenaamaankin hiukan. Tuomo heilui tänään kameran kanssa, joten luvassa kuvapläjäys.

Reipas poika

Eilen loppui meidän kesäloma ja ohjatut treenit käynnistyivät.
Nythän sitä ollaan jo niin isoa poikaa, että eskari on menneen talven lumia ja ollaan siirrytty ekaluokalle.
Tokoa siis treenataan, uudessa ryhmässä, uuden (aivana huipun) ohjaajan ohjaamana.

Iltapäivällä ennen treenejä päätin käyttää taas tilaisuuden hyväkseni, kun kerran sivistyksen parissa oltiin, ja käytiin Hämeenlinnan linnanpuistossa kävelyllä.
Aluksi tuo I Love Kaikkia Ihmisiä- koiruus yritti ryysiä jokaisen vastaantulijan tai edessä kulkijan luokse, koirat eivät kiinnostaneet. Loppulenkistä kuitenkin ÄP "käskyllä" luopui ajatuksesta ja jatkoi matkaa niin kuin ihmisiä ei olisi ollutkaan.
Autoista tuo ei välitä ja matkustaa jo itsekin ilman huonovointisuutta. Hihnassa kulkee kauniisti vetämättä, mikä on pienoinen ihme kun mietii kuinka vähän tuo on pienen elämänsä aikana ehtinyt olla hihnaan kytkettynä.

Vaikka treenit pidettiin keskellä jos jonkin näköistä häiriötä ja oli uudet hajut, ihmiset ja koirat niin silti tuo jaksoi keskittyä tosi hienosti.
Keskitytään tällä hetkellä seuraamiseen ja perusasentoon. Perusasennossa ollaan vähän jumissa, tai oltiin. Takapään käyttö oli/on Goralla melko kankeaan ja se teki aika suuren kiepin kiepsahtaessaan etukautta sivulle. Saatiin ohjeet takapään käytön parantamiseen ja niillä mennään. Nopsasti tuo näyttää tuon uudenkin tyylin sisäistävän, varsinkin kun siellä takaraivossa on jo se ajatus perusasennosta, nyt sinne siirrytään vain hiukan toisella tavalla.  Tänään aamusella kun treenattiin niin yhden nakin verran täytyi "tahkota" ennen kuin herra käsitti mitä haluan sen tekevän.
Muitakin harjoitteita voitasiin varmaan ottaa mukaan "ohjelmistoon" takapään käytön parantamiseksi. Täytyy tutkia asiaa netin ihmeellisestä maailmasta :)

Kyllä se tästä. Vajaan kuukauden päästä soisi kuitenkin em. liikkeiden olevan jotensakin hallussa. Tavoitteena on päästä treenaamaan syksyksi  koirakerhomme isompien pentujen ryhmään ja ryhmään pääsyn edellytyksenä (sen lisäksi tietenkin että mahdumme mukaan) on läpäistä tasokoe. Istuminen, maahanmeno, paikallaolo ja luoksetulo ei tule tuottamaan ongelmia. Mitään huimia suorituksia tuossa tasokokeessa ei tietenkään vaadita, kun pennuista on kyse, mutta jännittäähän se silti - varsinkin kun on sellainen jännittäjä luonteeltaan :)
Kyllä se hyvin menee! Vaikka Gora ei varsinaisesti ole mikään ruudinkeksijä, niin sen ahneen pikkupossun olen saanut siitä kaivettua esiin - ja sillä mennään. Leikin kanssa tehdään edelleen hommia ja sitä en vielä palkkaamisessa käytä.

Uimamaisterit ja saitsuu

Pojat pääsivät heittämään talviturkkinsa maanantaina.
Hemuli oli aivan pähkinöinä ja loikki rannalta jonkkaan rakkaan vesilelunsa perään, niin että siinä kastui kyllä koko perhe. Sai taas herraa toppuutella, ettei vetänyt itseään aivan piippuun näin kauden aluksi. Jos Hempalta olisi kysytty niin sehän olisi lätrännyt lammessa varmasti vaikka koko päivän.
Gora ei vapaaehtoisesti tassujaan kastellut, mutta kun laitoin koiruuden hihnaan ja kävelytin uimasyvyyteen niin sinne se vaan perässä kiltisti kulki ilman mitään vastaan vänkäämistä. Uima-asento näyttäisi olevan näin heti alkuunsa oikea, joten ainakaan vielä ei uimakoulua tarvita.

Hilda joutui jäämään kotiin, koska neito on sairauslomalla. Likalla on jotain häikkää oikeassa etujalassa, tai siihen se ainakin oirehtii. Mitään kohtaa ei neito tunnu jalassaan aristavan ja koipea saa väännellä ja käännellä mielensä mukaan, ei ole kuuma eikä turvonnut. Ensin ajattelin, että kyse on hots potista anturoiden välissä kun iho näytti sieltä vähän punoittavan (ja hots pottia oli keväällä leuassa), mutta tassut näyttävät olevan siltäosin kunnossa. Kaksi päivää tuo on nyt ollut eristyksissä ja levossa muista,  ja nyt näyttää jo paremmalta eikä käynnissä tai ravissa jalan kevennystä enää juurikaan huomaa. Hiukan haastavaa on kyllä ollut (yrittää) pitää tuo vieterijänis levossa. Meidän rauhalliset hihnalenkit tarkoittavat sitä, että kun kaivan hihnan esiin ottaa tyttö hillittömät hepulit loikkien tasajalkaa ilmaan.
Nyt näyttää siis siltä, että ollaan selvitty säikähdyksellä, kun ainahan sitä (ainakin minä, enkä syyttä) ensimmäisenä pelkää nivelrikkoa kun koiruus alkaa jalkaansa varomaan.

Sunnuntaina oli mustisten erkkari ja minäkin siellä piipahdin siskoni ja Musjan kanssa turisteina, loppuun saakka ei kuitenkaan ehditty valitettavasti ollemaan.
Nyt ei voi kyllä sanoa muuta kuin OMG minkä teitte! Team Druzkaya korjasi potin kotiin, aivan mahtavaa! Onnea!
Marittan blogissa erkkarista enemmän.

Eelis (Druzkaya Grats)