tiistai 31. joulukuuta 2013

Happy New Year!!

Meillä rauhallista menoa, koirat nukkuvat kuin myös osa kaksijalkaisista.

Vauva-Hemuli tahtoo toivottaa kaikille:



torstai 19. joulukuuta 2013

Huh huh, vuosi jotakuinkin pulkassa!

Taas yksi ei niin mukava vuosi takana - onneksi. Ikäviä  asioita sattui niin koirarintamalla kun muussakin elämässä. Uskaltaakohan sitä edes toivoa, että ensi vuosi olisi parempi? Pakko uskoa ja toivoa. Ensivuodesta tulee aivan järkyttävän rankka, mutta uskoisin että aika ihana siitä huolimatta (kunhan ensin selvitään siitä kunnialla loppuun)  :)
Mukavia asioita edessäpäin, mutta niistä tarkemmin sitten kun niiden aika koittaa.

Minä siirryn nyt piparitaikinan ääreen arvuuttelemaan, että onkohan Joulupukki saanut toivomuskirjeeni...



torstai 24. lokakuuta 2013

Sportti-buvve reissussa

Ei se mikään ruusu ole, mutta kukkiihan se perunakin...

Hilda oli jo pitempään näyttänyt turjakkeelta = noin niin kuin suunnilleen buvvelta. Olin epätoivoisesti koittanut pitää pehmoisen höttökarvan takuttomana ja sitten meni hermo, kun tuntui  että päivät kuluvat lastenhoidon ja koiran harjaamisen parissa. Tiistai iltana heiluessani taas harjan kanssa päästäni kuului tuttu napsahdus ;)
Andis sai päällensä reilun 6mm terän, koiruus käskytettiin hyppäämään pöydälle ja ei kun hommiin.
Lopputulos ei ole järin kaunis, mutta ah miten käytännöllinen.


Keskiviikkona tungettiin perheen tytöt autoon ja huristeltiin tänne Keski-Suomeen mummoani tapaamaan. Matka meni hienosti, vaikka Hilda ei varsinaisesti mikään autoilija koira olekaan. Nyt neiti kuitenkin hyppäsi itse käskystä autoon, kun välillä sitä on saanut metsästää pitkin pihaa ja nostaa autoon (kunhan on sen ensin saanut kiinni).

Ensimmäinen lenkkeily täällä  "kaupungissa" (vastaan tuli 2 ihmistä ja 1 koira + pari autoa) olikin sitten mielenkinntoinen! Koiralle _sekä_ ihmisille(!!!) piti haukkua!?! Kyllä hävetti! Vaan ketäpä tästä saa taas syyttää muuta kun itseään? Äkkiseltään en muista koska meitä olisi lenkillä tullut koiria vastaan ja ihmisille se ei kyllä tähän mennessä ole alkanut avautumaan. Enemmän pitäisi suunnata lenkkejä vaikka Riihimäelle sivistyksen pariin, mutta kun "onks pakko jos ei taho?" Hihnalenkkeilyt jossain betonihelvetissä on meikäläisestä aivan   j ä r k y t t ä v ä n  puuduttavan tylsiä. Koirat, ainakin Hemuli, olisi varmaan tyytyväisiä kun pääsisi nuuskuttelemaan toisten koirien tuoksuja sekä merkkailemaan mielin määrin. Nyt ne käyvät vain naapurin uroksen kanssa kirjeenvaihtosotaa lenkkireiteillämme. Noh, ensimmäisen lenkin jälkeen Hilda usko, että se turpa ihan toden totta pidetään supussa kun ihmisiä tulee vastaan. Koiria ei sitten enempää ole tullutkaan, joten siihen en ole päässyt millään tavalla puuttumaan.
Neiti hienopierulle aiheutui myös ongelmia siitä, että mihin täällä voi pissiä ja kakkia. Hermo meinasi mennä kun raahustimme tuolla vesisateessa ees ja taas ja kalastimme yhtä helkkarin PISSIÄ. Tuli se sitten lopulta... mummun kynnysmatolle. Onnea on uroskoirat. Tänään aamulla ongema oli onneksi jo poistunut ja asiat kyettiin tekemään ulos.

Tänään käytiin metsäretkellä ja hiekkakuopilla kävelyllä koko poppoo:





Pahoittelut jälleen huonoista kuvista!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Ei mitään uutta...

Taas on kirjoittelut jäänyt kirjoittelematta. Tapahtumien puute ja motivaation puute, siinäpä ne suurimmat syyt. Jokaista koirien aivastusta en viitsi alkaa tänne raportoimaan, niin jutun aiheet on ollut hiukan vähissä. Normi arkea vaan elellään...

Perjantaina oli ihana herätys: Lunta maassa! Kyllä sitä sen verran satoi, että tytön kanssa sai värkättyä ihka ensimmäisen lumiukon. Ja viikonlopun aikana satoi vielä lisää. Tänään maanantaina lumi edelleen on ja pysyy, tosin viimeistään keskiviikkona "saamme" varmankin palata syksyisempiin tunnelmiin vesisateen merkeissä :(

 Esteri ei ihan niin innoissaan lumesta ollut kun me muut, mutta uskaltautui rouva kuitenkin ulos ihmettelemään.
 Missähän Unski on rymynnyt, kun on selkä märkänä...



Keskiviikkona olisi edessä Saarijärven reissu. Autoon pakataan Hiltunen ja isäni tulee Hemulipiiaksi, kun en viitsi ketään tänne pyytää pelkkiä pupuja "vahtimaan". Mitään vahtimistahan noissa ei ole, mutta ei niitä voi tänne kolmeksi päiväksi yksinkään jättää. Hemppa on varmasti oikein mielissään tästä järjestelystä! Viimeksi ukoilla oli mennyt todella kivasti ja isän lopettaessaan ylistyspuheensa hienosti käyttäytyvästä, tottelevaisesta koirasta oli pakko epäuskoisena tarkastaa, että olihan hän todellakin vahtimassa oikeaa koiraa, ettei vahingossa ollut mennyt vaikka naapuriin :)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tuulipukukansa

Petenkoiratarvikkeessa on Hurtan Lifeguard Storm sadetakit 70% alennuksessa, joten olihan niitä shoppailtava. Kyllä meidän nyt kelpaa reippailla syysmyrskyillä.
Koirat tosin ovat paremmin pukeutuneita kun omistajansa, näinköhän nuo kehtaavat meikäläisen kanssa mihinkään lähteäkään  :)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kuvia kesältä

Löytyihän niitä kuvia, kun vähän etsi.

Toukokuussa Hilda oli vielä näin napero



Neiti Aina kävi omistajineen kyläilemässä toukokuussa


Normi settiä kesäkuulta


Nyt kyllä Hemulia pistää vähän sylettämään..




Perhe Töppösen lounashetki alkukesästä


Ja Hemuli on tietenkin jatkanut söpöilyään läpi kesän <3


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Syksy?

Oho! Kesä tuli - ja meni. Minä ainakin (en niin kesäihmisenä) olen jo päättänyt, että nyt on syksy.

Meillä on kesä sujunut vähän "siinä sivussa". Ollaan uitu, ulkoiltu, eletty perusarkea ja odotettu syksyä. Olen tehnyt todella ahkerasti keikkahommia (virallisestihan olen edelleen hoitovapaalla) ja nyt syksyn tullen alkaa vähän helpottaa, joten varsinainen koiraelämä voi taas täysillä pyörähtää käyntiin.

Missään pitemmillä retkillä en ole koiruuksien  kanssa käynyt, mutta suunnitelmia on sitäkin enemmän. Torronsuo ja  Poronpolku olisi ainakin tarkoitus tsekata tässä ennen talvea ja huisia olisi jos vielä päästäisiin Evokin katsastamaan. Ihan päiväreissuja siis. Mielummin kuitenkin retkeilen hirvikärpästen kanssa, kun helikopterin kokoisten paarmojen!
Sienestämään täytyy mennä, geokätköilemään olisi ihana päästä parinvuoden tauon jälkeen ja suurimpana missionina jatkuu edelleen "Buvven Pennulle Perustottis Haltuun".

Ollaan oltu Neiti Hiltusen kanssa aika (lue: todella) laiskoja minkään treenauksen suhteen koko kesä.
Istu, maahan, seiso, sivulle, seuraa, perusasento ja eteenmeno on niitä mitä ollaan treenailtu ja laiskasti niitäkin.
Neito kuitenkin osaa nämä arkiasiat kuten hihnassa kulkeminen, koirien ohittaminen, yksinolo, sisäsiisteys, autoilu, luvan odottaminen, luoksetulon, asiallisen vieraiden tervehtimisen jne. hyvin, joten kaikki muuhan on vain plussaa. Nyt odotetaan sitten pahinta "murkkuikää" niin voin tulla tänne taas itkemään, kuinka koiruus ei enää osaakaan mitään =D

Kooltaan Hilda on nyt n. 60cm eli muutama sentti enää ja sitten ovat Hempan kanssa saman kokoisia.

Kuvia piti äsken ihan vartavasten käydä pihalla napsimassa, kun tajusin etten ole kuvannut koiria koko kesänä :(
Kuvat ovat surkeita, mutta näkee niistä ettei meno ole ainakaan hiljentynyt :)







torstai 16. toukokuuta 2013

Pikainen kuvabloggaus

Kevät on jo pitkällä :)


Koiratarhassakin vihertää (vuohenputket) niin nätisti.
Raahasin vanhan kaisloista tmv. punotun sohvanraatomme koiratarhaan  (kuvan oikea alareuna). Mikä onkaan mukavampaa kun istuskella iltaisin (öisin) pihalla, kuunnella pöllöjen huhuilua ja katsoa kun koirat leikkivät. 


Unskilla antibioottikuuri on loppunut ja herra on voimissaan. Niin voimissaan, että tuntui tulevan hulluksi jättimäisessä koirien näyttelyhäkissä jossa joutui suurimman osan ajasta viettämään. Ei tuntunut herraa virkistävän edes asunnossa sisällä loikkiminen, vaan ryskäsi ja rynkytti häkkinsä ovea jatkuvasti.
Niinpä rikoimme ulkoilukieltoa ja lopputulos on tämä:


Toisiinsa totuttaminen suijui täysin ilman ongelmia. Puput samaan tarhaan ja se oli siinä. Ensimmäinen päivä alistettiin astumalla toinen toisiaan, mutta mitään riitoja ei ole ollut missään välissä.
Puput nukkuvat vieretysten, syövät vieretysten ja pesevät toinen toisiaan. JEI! Olin kyllä varautunut pitkään ja vaikeaan totuttamisprojektiin, mutta hyvä ettei tarvinnut.

Neiti Hiltunen sen kun kasvaa ja kehittyy. Säkä on tällä hetkellä hieman  reilu 50cm (kotimittaus ilman hienoa ja virallista säkämittaa) ja Hemuli saa jo tehdä töitä, että pärjää vetoleikeissä pennulle.





 Hemppa parani vesihäännästään 4 vuorokaudessa ja meno on taas entisen mallista...

Söpöläinen

Jo toinen neljä-jalkaa-maassa-samaan- aikaan - kuva pienen ajan sisällä! Mitä Hempalle on tapahtunut??



tiistai 7. toukokuuta 2013

Pienet pojat sairastaa, heitä hellikäämme....

Hemuli on perheemme toinen potilas ja Unski toinen.
 Olimme eilen siskoni kanssa taas retkeilemässä koirien kanssa ja Hemuli ui, ui, ui ja ui. Mikään yllätys ei siis ole, että poika kärsii tällä hetkellä vesihännästä. Kipulääkkeellä ja lämmöllä on Hemulia hoidettu. Iltapäivällä häntää kärsi jo vähän heiluttaa ja pelata frisbeetä, mutta kovin painovoima vetää edelleen häntää puoleensa.
Taidamme odotella vesien lämpiämistä ennen seuraavaa uintia. 

Unski Töppönen taas joutui tänään luopumaan jostain kallisarvoisesta, eli pallit läks.
Leikkaus sujui kuin tanssi, mutta koko päivän on rukka ollut aivan kuutamolla. Vasta ilta kahdeksan aikaan alkoi heinä maistua ja kokonainen omenakin upposi pupusen vatsaan. Herra asustelee tällä hetkellä kuistilla koirien näyttelyhäkissä ja sekös poikaa sylettää, ja kun päässä on vielä kauluri niin ei ole pienen pojan asiat kovinkaan hyvin.
Ulkoilukieltoa tuli kokonaiseksi 12 vuorokaudeksi ja uskon että olemme aivan kypsiä koko sakki jo viikonloppuun mennessä. Huomenna Unski pääsee rellästämään tuvan puolelle ja näen aivan taatusti tästä tapahtumasta ensi yönä painajaisia ;)

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kun aina pitää nähdä ongelmia, vaikka niitä ei olisikaan...

Tänään käytiin neidon kanssa toisilla rokotuksilla, jännittynein fiiliksin sillä sain viime viikolla päähäni, että Hildan silmissä on jotakin outoa...
Eläinlääkäri tutki ja ihmetteli pennun silmiä hyvän tovin ja tiedusteli sitten, että mitä outoa silmissä pitäisi mielestäni olla. No en minä tiedä! Alaluomet saattaa lörpöttää ja vilkkuluomikin ehkä näkyy... *punastelua*
Lekurin mielestä silmissä ei ole mitään vikaa, ei lörpötä luomet eikä vilkkuluomet. Kädestä pitäen näytti, että kaikki on kunnossa. Alkoi pitämään minulle vielä esitelmää lörpöttävistä alaluomista. Hetken kuuntelin, kunnes kehtasin paljastaa, että omistan braccon ja  tiedän kyllä mitä roikkuvat alaluomet tarkoittaa.
Eläinlääkäriä nauratti kun iloitsin kaiken olevan kunnossa, ja voisin keksiä jonkin uuden huolenaiheen. Pennun jalkojen suoruus voisi olla yksi aika hyvä ja legendaarinen kyttäyksen ja murehtimisen aihe ;)

Muutenkin reissu meni hienosti, edes autoon ei tällä kertaa kakittu. Hihnassa kulkeminen ei ollut ihan priimaa, mutta edellisestä hihnalenkkeilystä sivistyksen parissa nyt onkin taas hyvä tovi aikaa. Mistään suuresta perseilystä ei ollut kyse, eikä ympäristöllä tainnut olla juurikaan tekemistä asian kanssa, mutta neito oli oli aika täpinöissään pomppaloikkien minua päin innostuksissaan (aamulenkki ja riehulit tekemättä, aamupala saamatta ja minulla taskussa ruokaa). Puntari näytti painoksi 12,5kg.

Taannoin kirjoittelin, että aloitellaan treenailu pikkuhiljaa. Vauhtiin ollaan jotakuinkin nyt päästy. Ongelma on vain ollut se, että tottistreenaus motivaatio on ollut jossain hukassa. Jos minulta kysytään, niin voisimme puuhastella vain jälkien parissa ja jättää muut hommat muiden huoleksi.
Jälkiä ollaankin treenailtu ahkerasti ja se on selvästi Hildan The Juttu! Namit on palkkana joka askeleella ja lopussa kunnon palkka"vuori". Pituutta jäljillä on ollut joitakin kymmeniä metrejä. Tähän mennessä ei ongelmia ole ilmennyt.

No se tottis sitten... Mä en osaa! Siinä se suurin ongelma kai on. Nyt on kätösissä taas niin erilainen koira kuin aikaisemmat, että olen aivan pihalla. Miten saan palkattua Hildan, kun tuntui ettei mikään ole Hildan mielestä sellainen herkku, että sen eteen kannattaisi tehdä mitään. Juusto, keitetty broilerin kivipiira, makkara, frolikit, nakit, lihapullat... "Joo-o ihan hyviä, jos ne saa suoraan suuhun, mutta että yrittäisin tehdä jotain sirkustemppuja niiden eteen niin ei kiitos" - sanoo Hilda ja käy istumaan. Imuttamalla ei näiden herkkujen kanssa saa pentua liikahtamaankaan, ei vaikka edellisestä ruoasta olisi vaikka kuinka kauan aikaa. Sunnuntaina se sitten iski kuin salama kirkkaalta taivaalta:  ruokakuppi kainaloon ja hommiin.
Ruokaa ei kupista saa, vaan ainoastaan minun kädestä ja johan pomppas ja tuli pentuun vauhtia. Miksi tämäkin asia piti yrittää vaikeimman kautta? Eihän tämä nyt ole mikään uusi oivallus, miksi en sitä aikaisemmin tajunnut???
Tämän kolme päivää minulla on ollut kuin eri koira! Kädestä syömiseen, kun ollaan vielä lisätty vireennostatus-treenaus haukuttamalla ja omistajan duracelpupumainen käytös, niin johan tuli pentuunkin vauhtia. Ei ole diesel-pennusta enää tietoakaan, vaan mm. maahan mennään ilmasta kopsahtamalla (käsiavusteet toki käytössä). Ja meillä on ihan tajuttoman hauskaa Hiltusen kanssa!!


Viimeviikon maanantaina oltiin retkellä siskoni ja hänen koirien kanssa, ohessa kuvia siltä reissulta. tai oikeastaan lähinnä siskoni koirista. Hemuli jäi tältä retkeltä kotiin ja Hildasta en julkaisukelpoisia kuvia juuri saanut napattua.






Aika jalaton pällie....